AkiRintakangas Perintä Bisnes

Perintäbisnes

Perintäbisnes

 

Jatkan perintäyhtiöiden toimintatavoista kertomista sekä kuinka ne toimivat ja kierrättävät velkoja, sekä kuinka muutama kymppi saadaan kikkailtua useiksi sadoiksi euroiksi.

Otetaan esimerkiksi lasku, jonka summa on 20 €, ja joka jää syystä tai toisesta maksamatta. Aluksi perintäyhtiö voi lähettää velasta useita maksumuistutuksia, jotka maksavat noin 5 € kappale.
Tämän jälkeen postitetaan maksuvaatimuksia, vähintään 14 € kpl ja näitä saatetaan lähettää jopa toista kymmentä kappaletta. Otetaan esimerkiksi 10 kpl 14 € hintaisia laskuja. Tällöin 20 € pääoman päälle on tullut jo vähintään 140 € lisäkuluja, johon ei vielä edes kuulu korot. Jos perintätoimisto päättää viedä maksamattoman laskun oikeuteen, laskun loppusummaan lisätään 200 € oikeudenkäyntikuluja, ja 20 € saatava on jo 460 €. Tämä järjestelmä on aivan käsittämätön. Kaupan päälle saat 2 luottohäiriömerkintää: ensin käräjäoikeudelta ja sitten ulosotosta. Nämä säilyvät yleensä 4 vuoden ajan, eikä niitä saa poistettua edes vaikka olisit tämän maksanutkin ja saanut maksun ansiosta ns. referenssimerkinnän. Referenssimerkinnällä ei ole merkitystä oikeastaan missään, sillä mikään taho ei sitä katso. Ainoastaan maksuhäiriömerkinnällä on väliä, ja tähän asiaan törmään jatkuvasti. Pankit eivät ota tilannettasi huomioon, vaikket olisi ollut minnekään velkaa vuosiin, mutta kun se merkintä löytyy, niin ovet pysyvät kiinni ja suljettuina. Tähän pitää saada muutos.
Lähdetiedot: Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Perintäyhtiöt kierrättävät velkoja siten, että ”ostetaan velka”, jolloin velan omistus siirtyy kokonaisuudessaan perintäyhtiölle. Tämän jälkeen perintäyhtiö alkaa kierrättää velkaa ensin tytäryhtiöiden kautta niin moneen kertaan kuin mahdollista. Tällä tavalla perintäyhtiö saa maksimoitua luottotappiomerkinnät näissä tytäryhtiössä, joita voi pahimmillaan olla useita kymmeniä. Otetaan esimerkiksi 10 000 € euron velka. Henkilö A on velkaa yhtiölle B, joka ei saa maksua A:lta maksua. Velan perintä annetaan toimeksiantona perintäyhtiölle. Hetken kuluttua perintäyhtiö ”ostaa” velan 1 000 € hintaan ja yhtiö B kirjaa 9 000 € luottotappioksi, joka huomioidaan verotuksessa. Perintäyhtiö jatkaa tuon 10 000 € velan perintää, joka kasvaa korkoa ja perintäkuluja koko ajan. Perintäyhtiö myy velan tytäryhtiölle C 500 eurolla ja perintäyhtiö B merkkaa velan luottotappioksi, jolloin perintäyhtiö saa verohelpotuksia. Tällä kaavalla käydään läpi koko tytäryhtiöketju, ja jokainen tytäryhtiö kirjaa velan myynnin jälkeen kirjanpitoon luottotappion. Kysymys kuuluu, onko tämän sallimisessa mitään järkeä? Perintäbisnes on Suomessa erityisen kannattavaa liiketoimintaa, ja suurin osa perintätoimistoille maksetuista rahoista, jotka jäävät positiivisena taseeseen, menevät ulkomaisille yhtiöille, ja Suomen talous sakkaa, kun verotulot ja muut tulot valuvat muualle kuin valtion kassaan.

Tämä on perintäyhtiöiden toimintamalli, ja näin ne maksimoivat voitot ja tuotot. Perintäyhtiöt luottavat myös siihen, ettei velallinen tiedä oikeuksistaan mitään. Summaarinen oikeudenkäyntimenettely on tämän myös mahdollistanut. Menettelyssä ei tarvita todistusaineistoa velasta, vaan asian eteenpäin viemisen riittää pelkkä väite velasta, jos velallinen ei osaa vastata käräjäoikeuden lähettämään haasteeseen.  Summaarisessa menettelyssä päätöksiä ei tee käräjätuomari vaan käräjäsihteeri, eli asiat eivät edes välttämättä mene tuomarille asti. Tämä on käsittämätöntä! Missä ovat velallisten oikeuksia valvovat viranomaiset? Missä kohtaa tässä tapahtuu oikeus?

Voin sanoa suoraan, että suurin osa velallisista haluaa eroon veloistaan ja maksuhalukkuutta löytyy varmasti. Mutta onko se oikein, että velkoja maksetaan useaan kertaan ja että rahat päätyvät ulkomaille? Eikö olisi kuitenkin tärkeää, että annettaisiin edes mahdollisuus saada maksettua velat taholle, jolle OIKEASTI on velkaa? Perintäyhtiöt keräävät vain kermat päältä, ja rahaa valuu ulkomaille, eikä verottaja eivätkä valvovat viranomaiset tätä huomaa, tai sitten huomaavat, mutta resurssit eivät riitä. Jossain mättää ja pahasti, eikä tässä ole mitään järkeä. Perintäbisneksellä on valtava vaikutus myös Suomen talouteen sekä työllistymiseen. Onko siinä järkeä, että otat työn vastaan, mutta joudut silti elämään toimeentulotuella? Tämä kuvio on niin suuri, ettei sitä pysty yhdellä istumalla avaamaan eikä käsittämään. Pidä blogia silmällä – lisätietoa asiasta on tulossa taas lähiaikoina.

 

Aki Rintakangas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Itselleni kävi tuolleen tässä juuri. Postista rapisee välillä kirjeitä oudon näköisiltä firmoilta, kuten "Nordax Pankki", jolta on tullut mainoskirje lainoista parin viikon välein nyt jo muutaman vuoden ajan. Nyt sitten heitin kirjeet taas yhdeltä oudon näköiseltä firmalta "käy-läpi-kun-muistat"-kasaan ja parin kuukauden jälkeen tulikin sitten jo haaste oikeuteen.

Nykyään tilanne on silti hieman parempi kuin aiemmin, jolloin perintäfirman lähettämän maksuvaatimuksen hinta saattoi olla aivan mitä tahansa. Aikoinaan Ylioppilaskylässä asuessani jätin vuokran vahingossa maksamatta. Perintäfirma oli käyttänyt kolme (3) tuntia perintäkirjeen kirjoittamiseen, 500 mk/tunti, eli perintäkulut 1500 mk. Nykyrahassa siis jotain 250 euroa. Kyse oli siis vain perintäkirjeestä, ei oikeudenkäyntikuluista. TYS:iltä kysyessäni, miten voi olla noin tolkuton hinta, sieltä kerrottiin: "Olemme kilpailuttaneet perintöyhtiöt." Vai niin! Senkö mukaan, paljonko TYS joutuu perinnästä maksamaan vai senkö mukaan, paljonko velallinen...?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

En millään löydä vanhaa artikkelia, jossa kerrottiin Suomessa olevan eniten perintäyhtiöitä kuin missään muissa maissa.

@1. Marko, minullekin tuli tuollainen Nordax Pankin lainaehdotus välittömästi, kun maksoin viimeisen velkani lopullisesti. Samaa olen kuullut toisilta, ketkä maksoivat velkansa kokonaan.

Ihmetyttää, että miten se firma sen asian tietää heti ja tutkittuani vähän kauan tätä asiaa, niin epäilys on tämä Bisnode Oy, joka kerää ihmisistä henkilörekisteriä ihan kaikista asioista veloista, lainoista, yms. ja saattavat myydä kolmannelle osapuolelle erilaisia datoja ihmisistä.

Käyttäjän AkiRintakangas kuva
Aki Rintakangas

Topi Rantajärvi

Pitää paikkanssa että luottotieto yhtiöt myyvät tietojamme kolmansille osapuolille Bisnode Oy ja Asiakastieto Oy sekä maistraatti myy tietojamme näille pikavippiyhtiöille.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@3. No niin. Siinä tapauksessa näiden olisi pitänyt kysyä henkilöiltä, että saako antaa tietoja eteenpäin ja lupaa eivät olisivat saaneet näin GDPR-asetuksen aikana.

EDIT: Se on Rantakivi, ei Rantajärvi.

Käyttäjän AkiRintakangas kuva
Aki Rintakangas Vastaus kommenttiin #4

Anteeksi Rantakivi, tuli nopeasti töitten ohella kirjoitettua. Mutta kyllä heidän lupa pitäisi kysyä mutta eivät sitä ole tehneet.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #5

@5. Esimerkiksi biopankki oli kysynyt sairaalassa käytyäni erillisellä paperilla, että antaisinko terveystietoni heille käyttöön ja laitoin ruksin, että ei saa.

Ei ole takeita siitä, etteikö näitä terveystietoja sitten myytäisi ihan ympäri maailmaa. Eikö valtio ollutkin suunnittelemassa sitä, että kansalaisten terveystietoja voitaisiin myydä firmoille? Valtion pitäisi tietää, että me kansalaiset olemme perustaneet valtion ja valtion on ajettava kansalaisten turvallisuutta ja etua eikä toisinpäin.

Käyttäjän jjrposti kuva
Jari Räihä

Kas, kun en hiffannut yhteyttä. Maksoin viimeisen erän lainoistani kolmisen vuotta sitten ja Nordaxilta on tullut kirje kaiketi siitä asti vähintään kuukausittain. Selvisipä tämäkin. Kiitos!

Toimituksen poiminnat